Lyhytfilmi antaa hyvän kuvan kaupungista aikana, jolloin kaupungin historiasta, perinteistä ja kulttuurista kiinnostuneet henkilöt perustivat Jyväskylä-Seuran. Kesäkuussa 1950 kaupunginjohtaja Arvo Haapasalo ja maisteri Lauri Väisänen kutsuivat koolle kokouksen, jossa pohdittiin mahdollisuutta perustaa Jyväskylään kotiseutuyhdistys, Jyväskylä-Seura. Tehtäväksi kaavailtiin kaiken vanhan ja arvokkaan kuten rakennusten ja muistitiedon säilyttäminen sekä uuden luominen.

Kolmen vuoden kuluttua Jyväskylä-Seura ry sitten perustettiin. Seuran tehtäväksi
määriteltiin toimiminen ”kuntalaisten vapaana yhteenliittymänä Jyväskylän kaupungin henkisen ja aineellisen kehityksen edistämiseksi ja harrastuksen herättämiseksi kaupungin asukkaissa Jyväskylää kohtaan kotikaupunkina, maakuntansa sivistyskeskuksena ja maamme taloudellisen elämän yhtenä tärkeänä tukikohtana”.

Vuosina 1953–1961Jyväskylä-Seura toimi aloitteentekijänä kulttuuriympäristön
suojelemisessa ja hoitamisessa, järjesti kirjoituskilpailuja ja keräsi Jyväskylään liittyvää muistitietoa. Yhdistys ryhtyi siis heti toteuttamaan vuonna 1950 määriteltyä tehtävää vanha ja arvokkaan suojelemisesta ja tallentamisesta. Seura järjesti myös juhlavia Jyväskylä-iltoja ja vuosijuhlia.

1960-luvulla Jyväskylä-seuran toiminta oli edellistä kautta vähäisempää. Vuosikymmen loppupuolella Keski-Suomen iltalehti kysyi viideltä vaikuttajalta, onko Jyväskylä-Seura ylipäätään tarpeellinen. Kolme vastaajista kannatti seuraa, yksi ei ottanut kantaa ja yksi vastusti seuran herättämistä uudelleen henkiin. Erään kannattajan mukaan seuraa tarvittiin ennen kaikkea siksi, että Suomessa ja ulkomaillakin tiedettäisiin, että ”Jyväskylä on nimenomaan Jyväskylä eikä mikään helsinkiläisten väheksymä takamaa.”

Vuosina 1971–1985 seuran toiminta käynnistyi uudelleen, kun silloinen puheenjohtaja
Päivö Oksala julkaisi Jyväskylä-seuran nimissä kannanoton Arto Sipisen laatimaa
yliopiston kampussuunnitelmaa vastaan. Vastustus kulminoitui ns. puistokiistassa, jossa joukko yliopiston henkilökuntaa ja opiskelijoita asettui suojelemaan puita paikalla, johon uusi kirjasto aiottiin rakentaa ja lopulta rakennettiinkin. Sen jälkeen seura keskittyi esitelmätilaisuuksien järjestämiseen, ympäristön- ja vanhojen rakennusten suojeluun sekä yleiskaavasuunnitelman kommentointiin. Niiden lisäksi seura toteutti ensimmäisen veistoshankkeensa, Pauli Koskisen suunnitteleman Martti Korpilahden pronssisen reliefin. Vähitellen aktiivinen toiminta hiljeni niin, että vuonna 1983 seuran puheenjohtaja joutui houkuttelemaan hallitusta herättelemään yhdistystä jälleen henkiin. Päädyttiin siihen, että ydintoimintaa on lausuntojen antaminen: ”Vaikka rahaa ei ole niin sanaa on.” Oli muitakin ideoita, muun muassa iltatorin järjestämisestä ja joululehden julkaisemisesta, mutta edellisen ehtivät muut toteuttaa ja jälkimmäinen jäi idean tasolle.

Vuosina 1986–1995 Jyväskylä-Seura oli jälleen hyvin aktiivinen. Kotiseutuaiheisia
esitelmätilaisuuksia alettiin järjestää kuukausittain, ja samassa hengessä perustettiin seuralle julkaisusarja. Yksi näkyvimpiä tuloksia tuolta ajalta on edelleenkin kauppatorin keskellä seisova Veikko Hirvimäen Torikuningas-patsas. Hankkeen tavoitteena oli ravistella patsaita ”verhoavaa pyhää paatoksellisuutta”. Seura alkoi jakaa myös Jyväskylä-palkintoa, ja toinen huomiota herättänyt tapahtuma oli, kun seura lahjoitti kaupunginjohtajalle kultaiset käädyt.

Vuosina 1996–2003 seura jatkoi esitelmätilaisuuksien pitämistä ja patsashankkeiden
toteuttamista, ja seura ryhtyi myös järjestämään kotiseuturetkiä. Seuran hallitus laati myös aloitteita ja kirjelmiä päättäviin elimiin ja pyrki siten jouduttamaan kehitystä. Vuonna 2003 maisteri Arja Kohvakka-Viinanen laati seuran tilauksesta Jyväskylä-Seuran historiikin. Toinen tärkeä julkaisu oli Päijänne – suomalainen suurjärvi -kirja, joka toteutettiin yhdessä Jyväskylän yliopiston ympäristötieteiden laitosten ja Päijänne-luontokeskuksen kanssa.

2000-luvun alkuvuosikymmeninä Jyväskylä-Seuran ydintoimintaa ovat olleet yhdessä Jyväskylän Kansalaisopiston, Keski-Suomen museon ja Jyväskylän yliopiston museon kanssa järjestetyt Kylä tutuksi -luennot, jotka säännöllisesti vetävät luentosalin täyteen kiinnostunutta yleisöä. Kotiseuturetkiä on järjestetty keväisin ja syksyisin.

Lähteet:
Kohvakka-Viinanen, Arja: Kotiseututyö Jyväskylässä – Jyväskylä-Seuran historiaa ja
toimintaa 1950-2003 (Jyväskylä-Seura ry 2003).
Kurkvaara, Maunu: Talvinen Jyväskylä. Lyhytfilmi 1952. https://areena.yle.fi/1-50162924

Kirjoittaja Vesa Niinikangas on kirjailija.